Pankkitoiminta Euroopassa
Pankkitoiminnan historiaa ei täysin tunneta, mutta se tiedetään, että Italiassa kehitettiin 1200-luvulla kaksinkertainen kirjanpito ja opittiin merkitsemään korot niin ettei se ollut enää syntiä. Tämä koronkiskonta oli aikoinaan 1000-luvun alun syy, miksi pankkitoiminnan alkujuuret Euroopassa ovat juutalaiset. Kristinusko nimittäin tuomitsi pankkiirien toiminnan korkojen suhteen ja näin juutalaiset saivat reilut kaksisataa vuotta etumatkaan pankkitoimintaan.
Pankkikeskus Firenze
1200-luvulla pankkitoiminnan keskukseksi tuli Firenze, se oli koko maailman pankkikeskus, jonka kaksi mahtisukua nousivat esille: Bardi ja Peruzzi, jotka varsinkin 1300-luvulla alkoivat levittäytyä myös muualle Eurooppaan.
Pankeilla on tärkeä asia tuon ajan sodissa. Monet hallitsijasuvut tulivat riippuvaisiksi pankkien luotoista ja esimerkiksi vuonna 1343 Englannin kuningas Edward III ei maksanut velkojaan Bardeille eikä Peruzzeille, joka vei molemmat suvut konkurssiin.
Bardien ja Peruzzien jälkeen ei ollut valtatyhjiötä, vaan Medizit ja Pazzit astuivat johtaviksi pankkisuvuiksi ja Saksassa vastaavaan asemaan nousi Fuggerin pankkisuku, joka otti Saksan markkinat valtaansa seuraaviksi kahdeksi sadaksi vuodeksi.
Pankit tavalliselle kansalle
Ensimmäiset muutama sata vuotta pankit keskittyivät täysin hallisijasukujen palvelemiseen, koska tavallisella kansalla ei ollut rahaa. Vasta 1600-luvulla pankit alkoivat huomioida tavallisen kansan ja ottivat lisäpalveluihinsa talletukset ja tavallisen kansan lainat. Siitä hetkestä eteenpäin pankkien tärkein tulonlähde on ollut talletusten ja lainojen välisen koron erotus eli korkomarginaali ja 1600-luvulla tulli saataville myös shekki.
Kansallispankkien aika
Euroopan ensimmäiset kansallispankit avattiin 1668 Ruotsiin ja Englantiin 1700-luvulla. 1800-luvulla lähtien alkoi pankkiirisuvuista nousta yksi ylitse muiden, josta tulikin maailman mahtavin pankkiirisuku: Rothschild.